Kävin töissä. Olipas mukavaa päästä taas opettamaan ja vähintään yhtä mukavaa nähdä työkavereita. Kyllä se näyttää niin olevan että kuusi vuotta samassa työpaikassa tekee työkavereista ihan oikeita kavereita - kehittelisin tästä jonkin ikäkriisin, jos ei olisi tähdellisempää ajateltavaa. Olivat vielä kehitelleet mun ensi lukuvuoden työnkuvaa kiinnostavampaan suuntaan, joten oikein hyvä fiilis tuli töihin palaamisesta.
Vaikka kyllä se voimille otti! Opetin neljä tuntia, palaveerasin tunnin, tulin kotiin ja simahdin sohvalle. Nyt olen kammennut itseni makuulta istumaan, mutta kaksi tuntia meni palautuspäikkäreihin. Syytän tottumattomuuden lisäksi sitä, että en todellakaan osannut nukahtaa ajoissa illalla. Herätyskellon olin tietenkin laittanut liiankin aikaisin soimaan, että en myöhästyisi tänä merkittävänä päivänä.
Eilisestä viimeisestä sairaslomapäivästäni (ilman sytopahoinvointia) nautin täysin (no 1,5-kertaisin) rinnoin. Aamupäivällä minulla oli tietokonetomografia, johon mies halusi mukaan. Varoitin kyllä kotona, että se ei kestä kauaa eikä siellä voi oikein mitään tehdä, mutta en kieltäytynyt kyydistä ja seurasta. Aika oli 10.45 ja saavuimme Syöpäsairaalaan 10.30. Ehdin käydä ilmoittautumisen jälkeen vessassa (Älkää kertoko niille, että käyn aina ennen tt-kuvausta vessassa, vaikka pitäisikin mennä täydellä rakolla. Seuraava pissahätä on kuitenkin vain vartin päässä, ja lorottelen sen varjoaineen ulos varmasti nopeammin kuin perusjantteri.) kun jo kutsuttiin tutkimushuoneeseen. Paita vaihtoon, pöydälle makaamaan, kanyyli käteen, testikuvat ja varjoaine valumaan. Kuvat oli otettu muutamassa minuutissa. Palasin odotustilaan 10.45 ja mies kysyi, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lounasta ehdotin, vaikka kello olikin aika vähän. Katseltiin kuitenkin Hercule Poirot loppuun siinä odotushuoneessa. (Apua! En ehdi katsomaan Herculea enää joka arkipäivä!)
Käytiin lounaalla, Alkossa shoppailemassa ja jätskillä. Sitten mies lähti töitään tekemään ja mun piti mennä johonkin näyttelyyn tai sukupuolinormeja koskevaan keskustelutilaisuuteen (Oikeasti olisi ollut parikin ihan kiinnostavaa tarjolla.) mutta meninkin Sokokselle 3+1-päiville. Ostin ihan hyödyllisiä juttuja, kuten keväthuivin teinille (ja itselleni) ja Madaran deodorantin (ja kaikkea muutakin kiv--- tarpeellista kosmetiikkaa). Tuo dödö on kyllä oikeasti ihan hyvä ostos. Ostin ainakin mielenrauhaa. Vähän on hirvittänyt vedellä jotain teho-Rexonaa tunnottomaan kainaloon, josta tietää puuttuvan imusolmukkeet. Jos siinä dödössä on jotakin paskaa, niin se on myös nahan alla nopeasti. Madaran tuotteissa on varmasti vähemmän paskaa, eikös vain?
Iltapäivän päätteeksi tapasin pitkästä aikaa vanhoja ystäviä. Kahviteltiin ja päivitettiin kuulumisia. Pahoitteluni teille kaikille, joita en ehtinyt tapaamaan sairasloman aikana. Viimeistään sitten seuraavalla! Noin elokuussa, jos haluatte jo kalenteriin kirjoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti